Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
K�ki kukkuu siell� ja kev�t on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ma tunnen vaaras´ ja vuoristovy�s´
ja kaskies´ sauhut ja uinuvat y�s´
ja synkk�in metsies´ aarniopuut
ja siint�v�t salmes´ ja vuonojen suut.

Siell´ usein matkani m��r�t�in
l�pi metsien kulki ja n�reikk�in,
Min� seisoin vaaroilla paljain p�in,
miss� Karjalan kauniin eess�in n�in


Terve, mets�, terve, vuori,
terve, mets�n ruhtinas!
T�s on poikas uljas, nuori;
esiin k�y h�n, voimaa t�ys,
kuin tuima tunturin tuuli.

Mets�n poika tahdon olla,
sankar jylh�n kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii ly�n
ja mailma Unholaan j��k��n.

Ihana on t��ll� rauha,
urhea on taistelo:
myrsky k�y ja mets� pauhaa,
tulta iskee pitk�inen
ja kuusi ryskyen kaatuu.